N Consult Oy

Autokal ERP –järjestelmä myynti, käyttöönotto ja koulutus - Laatujärjestelmäkonsultointi ja ylläpito - Johdon konsultointi ja projektityöt - Taloushallinnon, raportoinnin, IT –järjestelmien ja hallinnon muutosprojektit - Työturvallisuuskoulutus ja -konsultointi

turvallisuus

Tuurilla vai taidolla vuoteen 2024?

Minulta silloin tällöin kysytään, että pitääkö aina maalata piruja seinälle ja miettiä asioita negatiivisuuden kautta… ? Niin –  sitä riskien tunnistaminen käytännössä on, pahojen skenaarioiden miettimistä. Konsultoimani ISO -standardin mukaiset johtamisjärjestelmät pohjautuvat kaikki riskiperusteiseen lähestymistapaan. Tunnistetaan ensin riskejä ja mietitään sitten keinoja niiden hallitsemiseksi. Menestys ei ole sattumaa, vaan suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen harjoittelun tulos. Hyvällä tuurilla voi toki päästä pitkälle, mutta yhtä hyvin voi olla, ettei pääsekään…

Riskien tunnistaminen vaatii mielikuvitusta

Presidentti Niinistö sanoi jokin aika sitten haastattelussa, että hän patisti työryhmää miettimään kaikkia mahdollisia ilkeyksiä mitä naapuri voisi tehdä ja todella käyttämään mielikuvitustaan. Jos ei mietitä minkälaisia pahoja lopputulemia voisi olla, ei pystytä myöskään varautumaan. Minusta tuo oli ihan hieno ohje. Ei se tarkoita, että pitäisi joka hetki elää peläten, että kaikki pahat lopputulemat toteutuvat, vaan mielestäni ihan päinvastoin. Kun tekee sen mitä voi, voi olla paljon rauhallisemmin mielin.

Viime päivinä hämmennystä on aiheuttanut tutkija Salonius -Pasternakin puheet reserviläisten kuntokuurista ja kotitalouksien varautumisesta. Tutkija käytti mielikuvitustaan. Ukrainan sodan ja siitä seuranneen sähkökriisin alkaessa suomalaiset oma-aloitteisesti hamstrasivat patteriradioita, taskulamppuja, joditabletteja ja kotivaraa. Natoon liittymisen ja jatkuviin sotauutisiin väsymisen jälkeen nuo alkavat vähän unohtua.

Miksi pahoja lopputulemia pitäisi kuvitella?

Minulle riskiperusteinen ajattelumaailma tuntuu jotenkin luontevalta. Ei mielestäni se, että miettii mitä kaikkea voisi sattua, tarkoita että ajattelisi että välttämättä tai todennäköisesti niin sattuisi. Mutta jos on varautunut tunnistettuihin riskeihin, voi paremmin käyttää paukkuja väistämättä eteen tulevien, tunnistamattomien riskien hallitsemiseen. Maailmaa ja elämää ei voi hallita, mutta jokainen voi silti tehdä oman osansa oman ja lähipiirin turvallisuuden ja normaalien toimintojen sujuvuuden parantamiseksi. Koskien yhtä lailla maanpuolustusta, jokapäiväistä kotielämää kuin yritystoimintaa.

Kyberturvallisuuskeskuksen johtajan mukaan jokaisen suomalaisen tärkein maanpuolustustehtävä on pitää omasta tietoturvastaan huolta – koskien sekä yrityksiä että yksityishenkilöitä. Yhtä lailla mielestäni jokaisen velvollisuus on – omien mahdollisuuksiensa mukaan – varautua pitämään huolta itsestään ja lähipiiristään. Jos et itse voi olla auttaja, autat muita parhaiten huolehtimalla siitä, ettei sinusta itsestäsi tule autettava.

Korona, sähkökatkot, Kiinan toimitusvaikeudet ja Venäjän sanktiot ovat antaneet osviittaa siitä, miten valtavan monimutkainen ja riippuvainen toimitusketju elinympäristömme tänään on.  Kaikkien yritystoiminnan riskien tunnistaminen on siksi kutakuinkin mahdotonta. Silti on paljon asioita, joita voimme tehdä.

Varautuminen ja ennakointi on riskien hallintaa

Varautuminen ja ennakointi muistuvat mieleen aina silloin kun jotain sattuu omassa lähiympäristössä. Tapaturmaohjeistusta ja toimintatapojen muutoksia tehdään usein vasta sattuneiden onnettomuuksien tai vähintään läheltä piti – tilanteiden seurauksena. Tapaturmatutkinnassa on kuitenkin aina tunnistettavissa hetki, jolloin tapaturma olisi voitu estää tai vähintäänkin sen seurauksia lieventää. Sama asia koskee useimpia muitakin yritystoiminnan riskejä. Mitä riippuvaisempia olemme mistä tahansa yksittäisestä toimittajasta, asiakkaasta, ohjelmistosta, työntekijästä tai mistä tahansa olosuhteesta, sitä paremmin meidän tulisi varautua tälle toimijalle tai olosuhteelle mahdollisesti tapahtuviin riskeihin. Hyvällä tuurilla riskit eivät toteudu. Fiksumpaa olisi toimia taidolla eikä tuurilla.

Mistä me olemme riippuvaisia?

Olisiko teillä alkavana vuonna aikaa istua hetkeksi alas ja miettiä oman yrityksen ja oman toiminnan riskejä? Mistä tai kenestä olemme riippuvaisia? Mitkä asiat ovat meidän toiminnassamme kriittisiä, mikä niitä voisi uhata ja miten siinä tapauksessa pärjäisimme? Oli se sitten myrskyvaurio, tulipalo, pidempi sähkökatko, kyberhyökkäys, satamasaarto, avainasiakkaan tai toimittajan konkurssi tai vaikka avaintyöntekijän paha liukastuminen kadulla. Miten voimme ennakoida näitä riskejä? Mitä riskejä voimme ehkäistä tai ainakin pienentää riskin toteutumisen todennäköisyyttä? Mitä teemme, jos pahin kuitenkin sattuisi? Miten voimme vähentää seurausten vaikutuksia?

Riskienhallinnan harjoittelemisen voi aloittaa kotona tutustumalla osoitteeseen www.72tuntia.fi. Tehdään se mihin voidaan vaikuttaa ja opetellaan sopeutumaan niihin mihin ei voida. Kotona ja töissä. Ennakointi ei ole pessimismiä, vaan järkevää toimintaa. Laastaria kannattaa pitää kaapissa, vaikka sitä ei ikinä toivoisi tarvittavan. Merimies ei toivo myötätuulta vaan opettelee purjehtimaan.

Konsultti toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulun aikaa ja turvallista ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2024!

Tästä linkistä voit ladata 2024 kalenterin, vaikka työpöydän taustakuvaksi.

Jatkuva parantaminen on raskasta – kehu välillä

Jatkuva parantaminen

Laatujärjestelmätyöhön olennaisesti kuuluva jatkuva parantaminen on välillä raskasta. Se edellyttää, että jatkuvasti etsitään puutteita tai virheitä, joita voidaan parantaa. Jos taas virheet ja puutteet lakaistaan maton alle, ei ikinä opita mitään. Yksi auditoija sanoi kerran, että ”elämä on niin lyhyt, ettei kaikkia virheitä kannata tehdä itse”. Omista ja muiden virheistä pitäisi siis voida ottaa opiksi.

Virheitä ei ole helppo nostaa esiin, koska asiaan osallisia ei – tietenkään – saisi syyllistää. Jollakin asteella epäkohtiin puuttuminen on kuitenkin aina aiemmin tehtyjen ratkaisujen – joskus omienkin, mutta usein jonkun muun tekemien ratkaisujen kommentointia ja arviointia. Jatkuva parantaminen onkin jatkuvaa luovimista. Miten tuot puutteet esille ja kannustat parantamiseen siten, että fokus pysyy asiassa eikä ihmisissä ja että asianosaiset pysyvät motivoituneina eivätkä mene takalukkoon tai vedä hernettä nenäänsä.

Mutta jos jatkuvasti pitää parantaa, missä välissä ehditään kehua jo saavutetusta?

Kirjasin hiljattain laatujärjestelmän sisäisen auditoinnin raporttiin kommentin, että vaikka laatujärjestelmä lähteekin jatkuvan parantamisen filosofiasta, muutosten jälkeen olisi hyvä jättää aikaa myös uusien toimintatapojen ja muuttuneen organisaation vakiinnuttamiselle. Sillä myös vakiinnuttaminen on parantamista. Siksi välillä pitäisi voida todeta, että tämä riittää tänään. Raportti sai hyvin ilahtuneen vastaanoton sekä asiakkaalla, että yllätyksekseni myös ulkoisessa auditoinnissa. Muutosten vaikutusta kun ei voi mitata, jos koko ajan muutetaan. Siksi välillä pitää jättää aikaa tehtyjen muutosten vakiinnuttamiseen. Samalla on tilaisuus myös käydä läpi jo saavutettuja steppejä ja kehua.

Muutosten hallintaan liittyvät tarkastelupointit, kuukausikatsaukset, vuositapaamiset ym. tärkeitä, missä palautetaan mieliin mitä jo on saatu aikaan. Positiivinen vire lähtee onnistumisen kautta.

Tärkeänä pointtina vakiinnuttamisessa on mielestäni myös se, että jatkuvasti muuttuvassa maailmassa yrityksen pitää säilyttää reagointivalmius asiakkailta, kilpailijoilta tai muilta sidosryhmiltä tuleviin yllättäviin muutostarpeisiin. Jos organisaatio hukkuu omiin kehityshankkeisiinsa, se ei ehdi seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu, kun mahdollinen uusi kilpailija vetelee penkan kautta ohi uusilla konsepteillaan.

Muutos vaatii myös aikaa opiskelulle ja turvallisuuden tunteen saavuttamiselle

Jatkuva muutos on myös ainakin osalle henkilöstöä henkisesti raskasta. Toiset mukautuvat muutoksiin huomattavasti nopeammin kuin toiset. Myös hitaammat omaksujat pitäisi saada pysymään mukana. Nopeat omaksujat pitäisi voida kouluttaa hitaampien mentoreiksi siten, että kaikilla työntekijöillä olisi muutoksista huolimatta olla turvallinen olo työssään, tieto ja varmuus siitä, että apua on saatavilla ja apua saa pyytää, jos ei osaa.

Paranna siis vähän jatkuvasti, mutta muista jättää ihmisille riittävästi aikaa omaksua uudet tavat, mitata miten tehdyt muutokset vaikuttavat ja ihan vaan hoitaa arkirutiinit.

Ja muista kehua.

Haluatko lukea lisää laatujärjestelmään liittyvistä asioista? Lue myös aiemmat blogit:

https://nconsult.fi/sahkoposti-tallennuspaikkana/

https://nconsult.fi/onko-yrityksesi-kriittisten-toimintojen-hups-nappulat-kunnossa/

P.S. Jos haluat tiedon uusista kirjoituksista, tilaathan uutiskirjeen!

Työturvallisuuslakia kannattaa noudattaa

Käräjäoikeuden tuore päätös, sakkoja työturvallisuusrikoksesta (RL 14.9.2018) muistuttaa työnantajan vastuusta työkoneiden ja työmenetelmien vaarojen arvioinnissa ja havaittujen vaarojen poistamisessa.

”Teknisiä suojaamistoimia ei voi korvata varoittamalla työntekijöitä vaarasta, esim. kieltämällä laittamasta käsiä vaara-alueelle.”

”Konkreettista tapaturmaa ei tarvitse sattua rikoksen täyttymiseksi.”

Suojaamisen puutetta perustellaan usein joko työn hidastumisella tai suojainten kalliilla hinnalla. Entä vaihtoehto, kun se paras työntekijä jää tapaturman takia pitkälle sairauslomalle tai pahimmassa tapauksessa kokonaan työkyvyttömäksi?

Tuskin kukaan työnantaja on välinpitämätön työntekijöiden mahdollisesta inhimillisestä kärsimyksestä vahingon sattuessa. Mutta, vaikka unohdettaisiin kokonaan tapaturmasta aiheutuva työntekijän ja ehkä jopa työntekijän perheen inhimillinen kärsimys, on tapaturmariskin minimoiminen työnantajalle taloudellisesti järkevää.

Sairausajan kokonaiskustannus

Sairausajan kustannus työnantajalle riippuu alasta ja yrityksen mahdollisuudesta järjestellä töitä. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa sairausajan ansionmenetyksen, mutta työnantajan maksettavaksi jää  liuta muita, ei niin suoraviivaisesti laskettavissa olevia ja siksi helposti unohtuvia kuluja. Mahdolliset kustannukset tuuraajasta tai muiden työntekijöiden ylitöistä, uusien työntekijöiden työhön perehdyttämisestä, esimiesten lisätyöstä työnjärjestelyssä, tapaturman selvittämisen hallinnollisesta työstä, työkoneen mahdollisesta seisokista, töiden myöhästymisistä aiheutuvista asiakasreklamaatioista jne. Pahassa tapaturmassa tähän lisätään vielä koko muun organisaation henkinen kärsimys ja työtehon laskeminen tapahtumaa puitaessa. Ja ne työturvallisuusrikoksesta annettavat sakot. Ja yrityksen, omistajien ja esimiesten julkinen badwill. Ja myös syylliseksi todettavien esimiesten henkinen kärsimys (olettaen, että esimiehet eivät ole täysin empatiakyvyttömiä).

Tuolle kaikelle kun laskee hinnan ja sitten laskee tapaturman todennäköisyyden, saa rahamäärän joka varmuudella kannattaa sijoittaa suojavälineisiin ja / tai turvallisemman työtavan työaikamuutoksesta aiheutuviin kustannuksiin…työturvallisuuslakia kannattaa noudattaa - vahinkopyramidi

…kunhan huomioi tapaturman todennäköisyyttä mietittäessä, että jos ei pitkään aikaan ole sattunut mitään vaikka asioille ei olekaan tehty mitään, on se yleensä indikaattori sille, että töitä on tehty kauan hyvällä tuurilla ja pian sattuu…

…ja että työvälineiden ja -menetelmien turvallisuutta yhdessä työntekijöiden kanssa suunniteltaessa tulee ehkä mietittyä ja suunniteltua työn tekemistä muutenkin, työntekijöiltä löytyy kehitysideoita ja työtehon vähenemiseksi ajateltu turvallisuusmuutos osoittautuukin työtehon paranemiseksi.

Inhimillistä tekijää työssä ei voi poistaa. Työnantaja ei voi omilla toimillaan estää sitä, että työntekijät voivat töissä joskus olla väsyneitä, vähän sairaita tai muusta kuin työstä johtuvan asian takia huolimattomia ja muissa ajatuksissa. Siksi työolosuhteet pitäisi rakentaa väsyneen ja huolimattoman työntekijän eikä optimitilanteen mukaan.

Työturvallisuuslakia kannattaa noudattaa siksi että se kannattaa.

Saanko auttaa?

P.S. Jos haluat tiedon uusista kirjoituksista, tilaathan uutiskirjeen!

 

Rakennusalan turvallisuusmääräykset

13.10.2015 11:49 | Tanja Nieminen

Kypärä painaa rakennusmiesten niskoja eläkekuntoon

Olisikohan niin, että pakottava laki on jo tehnyt sille tarkoitetun tehtävän ja saanut aikaan merkittävän asennemuutoksen rakennustyömailla. Ilman lakimuutosta työmailla ei edelleenkään pidettäisi kypärää, eikä muita turvavarusteita.

Silti, melko masentavaa että kaikki järkevät asiat täytyy säädellä lailla, jolloin niistä väkisin tulee joissakin tilanteessa järjettömiä. Merkittävä osa rakennusalan toimijoista ei tunne edes 20 prosenttia alaa säätelevistä pakottavista työsuojeluun ja työturvallisuuteen liittyvistä laeista. Kun koulutuksessa on sanktioiden pelossa pakko keskittyä pakottaviksi säädettyjen lomakkeiden täyttämiseen, asia lomakkeiden taustalla unohtuu kokonaan.

Koneturvallisuudessa siirryttiin 2009 lakisääteisistä säännönmukaisista tarkastuksista työnantajaa sitovaan ns. jatkuvan tarkastamisen periaatteeseen, mikä itse asiassa jättää työntantajalle isomman vastuun. Nyt voisi olla työturvallisuusasioissa vastaavan järkeistämisen aika. Harkintavaltaa voi ja pitäisi antaa työnantajalle – työnantajan vastuuta yhtään vähentämättä.

Kaikissa rakennustöissä ei tarvita kypärää, eikä erilaisten työsuojeluohjelmien, riskiarviointien ja vastaavien lomakkeiden kopiointi netistä edistä työturvallisuutta. Pääosa pakottavasta lainsäädännöstä voitaisiin korvata lainsäädännön tavoitteiden kirjaamisella. Työnantajan ja työsuojeluhenkilöstön tehtäväksi voisi jäädä miettiä yritys- ja työmaakohtaiset toteutuskeinot.

– Less is more –   työturvallisuudessakin.

Saanko auttaa?

P.S. Jos haluat tiedon uusista kirjoituksista, tilaathan uutiskirjeen!