Laatu

joulu 20 2024

Riskeistä mahdollisuuksiin

Kirjoitin viime vuodenvaihteen blogissani riskien hallinnasta ja varautumisesta. Siitähän nämä konsultoimani johtamisjärjestelmätkin lähtevät – riskiperusteinen lähestymistapa on kaikkien standardien a ja o. Nyt on ihan valtiovallalta tullut kootut ohjeet varautumiseen. Tärkeitä asioita tietysti, mutta…

…tuntuu, että riski- ja mörköajattelua tulee joka tuutista jo ihan liikaa. Yhdessä loppuvuoden auditoinnissa koin itse pienen herätyksen, kun auditoija huomautti, että laatujärjestelmässä mahdollisuudet pitää käsitellä täsmälleen samalla intensiteetillä kuin riskitkin. Loistava huomautus. Ja tämä huomautus ei siis mitenkään koskenut auditoitavan yrityksen toimintaa vaan minun rakentamani järjestelmän rakennetta, minkä olen vuosien saatossa oppinut muualta tulleista vaatimuksista. Pieni huomautus, joka herätti kuitenkin syvemmin miettimään sekä omaa toimintaa että yleisesti yritysten tilaa Suomessa tällä hetkellä.

Onneksi Suomessa on paljon yrityksiä, jotka jatkuvasti miettivät uusia mahdollisuuksia ja uskaltavat myös ottaa riskejä. Valitettavan paljon on myös toisenlaisia, kokonaan poteroituneita yrityksiä. Kaikkein laiskimmin toimintaansa kehittävät yritykset, joilla menee ”ihan hyvin”. Jo saavutetun menettämisen riski nähdään helposti isompana kuin uusien asioiden tuomat mahdollisuudet. Riskit pitää tietysti tunnistaa, ettei tehdä pölhöjä. Faktat tulee olla selvillä. Pelkällä jatkuvalla riskien välttämisellä mennään kuitenkin pikkuhiljaa taaksepäin.

Viimeisimmissä Suomen talousennusteissa kummasteltiin sitä, että kuluttajat Suomessa ovat enemmän alkaneet säästää pahan päivän varalle kuin kuluttaa, eikä talouskasvu siksi lähde liikkeelle. Eivätkä yritykset investoi. En ihmettele yhtään. Lähes kaikki julkinen viestintä ja uutisointi keskittyy tällä hetkellä taantuma- ja kriisiuutisiin. Riskeihin, ei mahdollisuuksiin. Kuitenkin kun miettii minkälaisista kriiseistä viimeiset neljä vuotta on selvitty, minusta pitää ihailla suomalaisten resilienssiä ja sopeutumiskykyä. Korona kohteli useita maita melko yhtäläisesti, mutta Venäjän sanktiot osuivat Suomeen paljon kovemmin kuin moniin muihin maihin. Pakon edessä täällä osataan edelleen toimia ja selviytyä.

Toivoisin tulevalle vuodelle paljon enemmän positiivisten asioiden ja mahdollisuuksien miettimistä. Riskit ja valmiussuunnitelmat kyllä pysyvät takataskussa käytettäväksi tarvittaessa, mutta ne eivät saisi olla toiminnan ja varsinkin viestinnän ensisijaisina moottoreina. Aiemmassa blogissani (linkki) olen kirjoittanut höpöttelyn, nauramisen ja luppoaikojen tärkeydestä kaikenlaisen uuden kehittämisen edellytyksenä. Luovuus tarvitsee löysää, myös työpaikoilla. Eikä mokaaminen ole niin vakavaa, vakavampaa on se jos ei yritä. ”Muutkin mokaa” olisi oikein hyvä tsemppibiisi tulevalle vuodelle.

Rentoa joulun aikaa ja positiivista ja uusien mahdollisuuksien täyttämää uutta vuotta 2025 teille kaikille!

marras 01 2024

Konsultilla on aina aikaa

Onko konsultti tekijä vai opettaja? Vai jotain siltä väliltä? Tähän kysymykseen törmään omassa työssäni vähän väliä. Asiakkaiden odotukset ainakin vaihtelevat laidasta laitaan.

Kun uusi asiakas tilaa konsultin, alkaa ensin yhteisymmärryksen etsiminen siitä, mitkä ovat tämän asiakkaan odotukset ja halu itse paneutua konsultoitavaan asiaan. Käytännössä tason näkee vasta kun aloitetaan työt. Siksi en koskaan voi myydä esim. johtamisjärjestelmän rakentamista urakkana muuta kuin aloituksen osalta. Avaimet-käteen sertifikaatin tarjoajiakin markkinoilla kuulemani mukaan on. Jos konsultti yksikseen kirjoittelee omiaan, tuurilla voidaan näin saada jopa ensimmäinen sertifikaatti, mutta se ei todellakaan palvele ketään, eikä sellaista pysty kukaan ylläpitämään.

Aloittaessani konsulttina reilut 10 vuotta sitten, pidin itsestään selvänä asiana, että konsultti perehtyy asiakkaan ongelmiin, potkaisee tarvittavat muutokset käyntiin aluksi vahvasti itse mukana tekien, mutta selvänä tavoitteena tekemisen rinnalla kouluttaa asiakkaan oma henkilökunta huolehtimaan muutoksesta johtuvista asioista jatkossa itse. Joskus kuitenkin törmään odotuksiin siitä, että konsultti tulee ratkaisemaan ongelmat ilman että yrityksessä kenenkään tarvitsisi tehdä tai muuttaa mitään. Ei toimi. Johtamisjärjestelmien rakentamisessa minulta kysytään aina milloin konsultilla olisi aikaa. Turvallisesti voin vastata, että konsultilla on aina aikaa, jos teillä itsellänne on.

Konsultin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Useimmiten näin käykin, mutta hankaluuksia tulee silloin kun asiakas ei oikeasti halua oppia eikä muuttaa mitään omassa toiminnassaan. Laihdutuslääkäreiltä tuttu sanonta: ”jos mikään ei muutu, mikään ei muutu” pitää kutinsa myös yritystoiminnassa. Laihdutuslääkäristä, PT:stä tai yrityskonsultista ei ole hyötyä, jos ei ole itse valmis panostamaan asiaan ja muuttamaan jotain. Ammattilainen antaa hyviä työkaluja ja vinkkejä, auttaa ja ohjaa, mutta varsinainen työ täytyy valitettavasti tehdä itse.

Ja tämä oli todella surkea myyntipuhe 😉.

joulu 18 2023

Tuurilla vai taidolla vuoteen 2024?

Minulta silloin tällöin kysytään, että pitääkö aina maalata piruja seinälle ja miettiä asioita negatiivisuuden kautta… ? Niin – sitä riskien tunnistaminen käytännössä on, pahojen skenaarioiden miettimistä. Konsultoimani ISO -standardin mukaiset johtamisjärjestelmät pohjautuvat kaikki riskiperusteiseen lähestymistapaan. Tunnistetaan ensin riskejä ja mietitään sitten keinoja niiden hallitsemiseksi. Menestys ei ole sattumaa, vaan suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen harjoittelun tulos. Hyvällä tuurilla voi toki päästä pitkälle, mutta yhtä hyvin voi olla, ettei pääsekään…

Riskien tunnistaminen vaatii mielikuvitusta

Presidentti Niinistö sanoi jokin aika sitten haastattelussa, että hän patisti työryhmää miettimään kaikkia mahdollisia ilkeyksiä mitä naapuri voisi tehdä ja todella käyttämään mielikuvitustaan. Jos ei mietitä minkälaisia pahoja lopputulemia voisi olla, ei pystytä myöskään varautumaan. Minusta tuo oli ihan hieno ohje. Ei se tarkoita, että pitäisi joka hetki elää peläten, että kaikki pahat lopputulemat toteutuvat, vaan mielestäni ihan päinvastoin. Kun tekee sen mitä voi, voi olla paljon rauhallisemmin mielin.

Viime päivinä hämmennystä on aiheuttanut tutkija Salonius -Pasternakin puheet reserviläisten kuntokuurista ja kotitalouksien varautumisesta. Tutkija käytti mielikuvitustaan. Ukrainan sodan ja siitä seuranneen sähkökriisin alkaessa suomalaiset oma-aloitteisesti hamstrasivat patteriradioita, taskulamppuja, joditabletteja ja kotivaraa. Natoon liittymisen ja jatkuviin sotauutisiin väsymisen jälkeen nuo alkavat vähän unohtua.

Miksi pahoja lopputulemia pitäisi kuvitella?

Minulle riskiperusteinen ajattelumaailma tuntuu jotenkin luontevalta. Ei mielestäni se, että miettii mitä kaikkea voisi sattua, tarkoita että ajattelisi että välttämättä tai todennäköisesti niin sattuisi. Mutta jos on varautunut tunnistettuihin riskeihin, voi paremmin käyttää paukkuja väistämättä eteen tulevien, tunnistamattomien riskien hallitsemiseen. Maailmaa ja elämää ei voi hallita, mutta jokainen voi silti tehdä oman osansa oman ja lähipiirin turvallisuuden ja normaalien toimintojen sujuvuuden parantamiseksi. Koskien yhtä lailla maanpuolustusta, jokapäiväistä kotielämää kuin yritystoimintaa.

Kyberturvallisuuskeskuksen johtajan mukaan jokaisen suomalaisen tärkein maanpuolustustehtävä on pitää omasta tietoturvastaan huolta – koskien sekä yrityksiä että yksityishenkilöitä. Yhtä lailla mielestäni jokaisen velvollisuus on – omien mahdollisuuksiensa mukaan – varautua pitämään huolta itsestään ja lähipiiristään. Jos et itse voi olla auttaja, autat muita parhaiten huolehtimalla siitä, ettei sinusta itsestäsi tule autettava.

Korona, sähkökatkot, Kiinan toimitusvaikeudet ja Venäjän sanktiot ovat antaneet osviittaa siitä, miten valtavan monimutkainen ja riippuvainen toimitusketju elinympäristömme tänään on. Kaikkien yritystoiminnan riskien tunnistaminen on siksi kutakuinkin mahdotonta. Silti on paljon asioita, joita voimme tehdä.

Varautuminen ja ennakointi on riskien hallintaa

Varautuminen ja ennakointi muistuvat mieleen aina silloin kun jotain sattuu omassa lähiympäristössä. Tapaturmaohjeistusta ja toimintatapojen muutoksia tehdään usein vasta sattuneiden onnettomuuksien tai vähintään läheltä piti – tilanteiden seurauksena. Tapaturmatutkinnassa on kuitenkin aina tunnistettavissa hetki, jolloin tapaturma olisi voitu estää tai vähintäänkin sen seurauksia lieventää. Sama asia koskee useimpia muitakin yritystoiminnan riskejä. Mitä riippuvaisempia olemme mistä tahansa yksittäisestä toimittajasta, asiakkaasta, ohjelmistosta, työntekijästä tai mistä tahansa olosuhteesta, sitä paremmin meidän tulisi varautua tälle toimijalle tai olosuhteelle mahdollisesti tapahtuviin riskeihin. Hyvällä tuurilla riskit eivät toteudu. Fiksumpaa olisi toimia taidolla eikä tuurilla.

Mistä me olemme riippuvaisia?

Olisiko teillä alkavana vuonna aikaa istua hetkeksi alas ja miettiä oman yrityksen ja oman toiminnan riskejä? Mistä tai kenestä olemme riippuvaisia? Mitkä asiat ovat meidän toiminnassamme kriittisiä, mikä niitä voisi uhata ja miten siinä tapauksessa pärjäisimme? Oli se sitten myrskyvaurio, tulipalo, pidempi sähkökatko, kyberhyökkäys, satamasaarto, avainasiakkaan tai toimittajan konkurssi tai vaikka avaintyöntekijän paha liukastuminen kadulla. Miten voimme ennakoida näitä riskejä? Mitä riskejä voimme ehkäistä tai ainakin pienentää riskin toteutumisen todennäköisyyttä? Mitä teemme, jos pahin kuitenkin sattuisi? Miten voimme vähentää seurausten vaikutuksia?

Riskienhallinnan harjoittelemisen voi aloittaa kotona tutustumalla osoitteeseen www.72tuntia.fi. Tehdään se mihin voidaan vaikuttaa ja opetellaan sopeutumaan niihin mihin ei voida. Kotona ja töissä. Ennakointi ei ole pessimismiä, vaan järkevää toimintaa. Laastaria kannattaa pitää kaapissa, vaikka sitä ei ikinä toivoisi tarvittavan. Merimies ei toivo myötätuulta vaan opettelee purjehtimaan.

Konsultti toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulun aikaa ja turvallista ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2024!

Tästä linkistä voit ladata 2024 kalenterin, vaikka työpöydän taustakuvaksi.

joulu 08 2023

Esimiesten osaaminen, uskaltaminen ja jaksaminen kehittämisen esteenä

Ensiksi pyydän anteeksi, että käytän tässä sanaa esimies eikä esihenkilö. Mielestäni esimies on suomen kieltä sukupuolesta riippumatta ja henkilö kuullostaa kamalan teennäiseltä.

Yritykset käyttävät nyt keskimäärin melko paljon aikaa työntekijöiden turvallisuuskoulutukseen koskien sekä fyysisiä että psykososiaalisia tekijöitä. Lähes lakisääteisesti jo opetetaan työntekijöille miten tehdä turvallisuusilmoituksia ja miten työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä voisi välttää. Näistä koulutuksista iso osa menee hukkaan, jos esimiehet eivät osaa, uskalla tai ehdi (jaksa) tehdä esille tuleville asioille mitään. Sama asia koskee sekä turvallisuuteen että kaikkiin muihinkin yrityksen asioihin liittyviä ongelmia.

Esimiesten osaaminen, uskaltaminen ja ehtiminen

Käytän tässä ehtimistä ja jaksamista toistensa synonyyminä, koska toinen yleensä seuraa toista. Liian kiireinen kalenteri ei anna aikaa ikävien asioiden selvittämiseen ja kasaantuvat, selvittämättömät ikävät asiat kuormittavat jaksamista vielä lisää. Osaaminen, uskaltaminen ja ehtiminen – näistä kolmesta osaaminen on helpoin.

Osaaminen

Koulutuksissani esimiehet usein ihmettelevät miten saisivat työntekijät kertomaan epäkohdista tai tekemään turvallisuusilmoituksia. Vakiovastaukseni on, että kuunnelkaa niitä oikeasti ja tehkää – joskus vaikka miten pieniäkin toimenpiteitä niiden johdosta ja viestikää siitä mitä tehdään. Miksi raportoisin uudelleen ja uudelleen epäkohdista, jos tiedän ettei raporttini johda mihinkään. Toisaalta ei myöskään parannusten kanssa pitäisi jäädä odottamaan täydellisiä ratkaisuja, joita ei ehkä koskaan löydy. – Better done than perfect -. Palautteen antamisen suurin joko este tai kannuste on siinä, miten palaute otetaan vastaan. Yrityksissä on yleensä osaamista ja ideoita vaikka kuinka paljon, kunhan niitä uskalletaan kuunnella.

Uskaltaminen

Kehittäminen vaatii, että ongelmat tuodaan esiin. Jos ei ole tunnustettuja ongelmia, ei ole mitään mitä parantaa. Ongelmien esiin tuominen edellyttää, että esimiehet uskaltavat olla läsnä ja ottaa vastaan tietoa huonosti olevista asioista. Esimiehet usein olettavat, että heidän pitäisi osata vastata kaikkiin työntekijöiden kysymyksiin ja ratkaista ongelmat, eivätkä siksi uskalla olla läsnä ja ottaa palautetta vastaan. Tuskin kukaan työntekijä kuitenkaan olettaa, että esimies osaisi juuri hänen työtehtävänsä yhtä hyvin tai paremmin kuin hän. Miksi pitäisi? Osaaminen löytyy työn tekijöiltä itseltään tai sitä voidaan yhdessä hakea muualta. Esimiehen tehtävä on poistaa työnteon esteitä. Siksi tärkeimpiä esimiestehtäviä olisi hengailla työpaikalla ja uskaltaa kuunnella palautetta ongelmista.

Ehtiminen ja jaksaminen

Esimiesten ehtiminen on jo selkeästi haastavampi korjattava. Esimiesten jaksaminen on kovilla. Esimiehille tulee koko ajan enemmän sekalaisia hallinnollisia töitä ja osaamisvaatimuksia. Edelleen esimieheksi tullaan pääsääntöisesti ammattiosaamisen kautta. Usein vanhat työtehtävät ainakin osin seuraavat mukana joko töiden organisoinnin takia tai esimiehen omasta halusta tehdä hyvin hanskassa olevia ”kivoja” asioita. On toki tärkeää, että esimies kutakuinkin tietää mitä alaiset tekevät, mutta substanssin osaaminen ei esimiestyössä saisi olla ykkösenä. Ykkösenä pitäisi olla uskallus ja taito kuunnella työntekijöitä. Kun esimies haluaa näyttää tehokkaalta ja kahmii itselleen valtavan määrän ”omia” töitä, ei löydy aikaa olla läsnä ja kuunnella työntekijöiden ongelmia ja kehitysehdotuksia. Jos esimies vielä haluaa pitää langat käsissään ja ottaa osaa kaikkeen päätöksentekoon, on toiminta auttamatta tehotonta; väki odottaa esimiehen aikaa ja päätöksiä, eivätkä asiat etene. Ja esimies uupuu.

Yksi uupunut esimies uuvuttaa (ja turhauttaa) 10 alaistaan. Väitän, että koko Suomen tuottavuuden kannalta johtamisen kehittäminen olisi ihan avainasemassa.

Esimiehet, uskaltakaa olla läsnä, priorisoikaa työt oikein ja pitäkää huolta omasta jaksamisestanne!

joulu 21 2022

Konsultin huoneentaulut vuodelle 2023

Mitä jäi mieleen vuodesta 2022? Sota, sähkö, ruokakaupan hinnat, korona-rajoitusten jälkeiset sairauslomasumat. Kiire ja väsyminen.

Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta moniin silti voimme. Miten minä voisin olla parempi esimies, työkaveri, työntekijä? Miten minä ja muut jaksaisimme paremmin ensi vuonna? Minkälaiset huoneentaulut uudenvuoden lupauksiksi?

Puuttuminen on välittämistä

Ensimmäiseksi on pakko nostaa ehkä pienin mutta tuorein huomio esimiestyöstä. Katsoin – erittäin poikkeuksellisesti – jalkapallon MM pronssi- ja kultaottelut. Jalkapallosta mitään ymmärtämättömänäkin ymmärsin ihailla finaalipelin tuomarin toimintaa. Vihellys, I see You – käsimerkit ja keltaiset kortit. Viipymättä, epäröimättä, välitön, oikeudenmukainen puuttuminen sovitun vastaiseen toimintaan. Ja miten pelaajat suhtautuivat tämän tuomarin toimintaan – ei juputettu, virheisiin ei jääty moselehtimaan, peli jatkui ja erityinen kunnioitus tuomaria kohtaan näkyi jopa tällaiselle puusilmälle. Tällä kaverilla olisi taatusti – niin halutessaan – loistava eläkeura esimiesvalmentajana.

Opettele säännöt (yrityksen oma ”sääntökirja” pitää toki olla sovittuna ja viestittynä), seuraa mitä kentällä tapahtuu ja puutu virheisiin oikeudenmukaisesti ja heti. Monta isoa ongelmaa vältettäisiin, jos yrityksissä esimiehet ja johtajat paremmin seuraisivat mitä kentällä oikeasti tapahtuu ja puuttuisivat pieniin ongelmiin heti, ennen kuin niistä tulee isoja. Ja ”pelaajat” kunnioittaisivat. Helpompi toki toteuttaa tätä toimintatapaa 120 minuuttia kerrallaan kuin järjestelmällisesti vuoden joka ikisenä työpäivänä, mutta huoneentauluna ja ohjenuorana se kannattaa silti pitää. Puuttuminen on välittämistä.

Tärkeille asioille aikaa

Muita huoneentauluja: kalenterit. Vuodenvaihteessa aina päätän, että seuraavana vuonna kirjoitan ainakin kaikki ne blogitekstit, joiden aiheita olen erinäisinä yleisinä huomioina useilta asiakkailta kirjoittanut muistiin. Aina ne jäävät kirjoittamatta, koska en vuodenvaihdetta lukuun ottamatta ole laittanut tälle työlle määräpäivää ja varannut aikaa kalenteristani. Samasta syystä monet ei – akuutit tehtävät yleensä jäävät tekemättä. Opetus, jota laatujärjestelmäasiakkailleni hoen; jos koet jonkin asian tärkeäksi, laita sen tekemiselle aika kalenteriin, äläkä luista siitä. Standardin mukainen järjestelmällinen toimintatapa ei ole ollenkaan huono idea. Ja tulee myös mietittyä mikä on tärkeää.

Kahvittelu kunniaan

Isoimpana ja tärkeimpänä huoneentauluna tulevalle vuodelle nostaisin kuitenkin kahvittelukulttuurin. Voitaisiinko yrityksiin palauttaa vanhan ajan inhimillistä, näennäistehotonta kahvittelukulttuuria vastakohtana työelämän nykyiselle näennäistehokkuudelle ja sen mukanaan tuomalle tylsyydelle ja lopulta tuottamattomuudelle. Enkä puhu nyt mistään lakisääteisistä kahvitauoista, missä ihmiset pläräävät kännykkäänsä, vaan ihan kunnon vanhanaikaisista paskanjauhantapalavereista, sekä yrityksen sisäisesti että sidosryhmien edustajien kanssa. Missä puhuttiin asiasta ja asian vierestä, mutta usein tärkeitä yhteisiä asioita ainakin sivuten ja hiljaista tietoa jakaen. Ennen vanhaan aina juotiin ensin kahvit ja mentiin sitten vasta asiaan. Siihen kahvin juomiseen kulminoitui eräänlainen tunnustelu- ja haisteluvaihe ennen varsinaista asiakeskustelua. Auttaa asioiden edistämistä myöhemmin ja erityisesti vähentää väärin ymmärtämistä.

Väitän, että työelämästä on useissa yrityksissä tullut näennäisen tehokasta ja siten tosi tylsää ja loppupeleissä huonosti tuottavaa. Ihminen tarvitsee löysää ollakseen tuottava. Lyhytjänteinen kustannustehokkuus pienentää tulevia tuottoja. Ihmiset palavat loppuun, jos heiltä vaatii liikaa.

”Vanhaan hyvään aikaan” kaikenlainen vieraanvaraisuus oli tärkeämpää kuin moni muu asia. Vieras oli aina kunnia -asia. Voi voi, kun minulla ei nyt ole teille mitään tarjottavaa, sanoi meidän mamma aina kun mentiin kylään. Siis silloin kun tarjolla oli kahvin kanssa vain yhtä sorttia pullaa, pumpernikkeleitä ja kettukarkkeja. Maaseudulla pidettiin kaapissa aina erikseen vierasvaraa. Äidin ja äidinäidin peruja edelleen minäkin pidän toimistollani vieraskeksejä, joita sitten iltapäivän uneliaisuuteen itse popsin. Ei mitään järkeä tietenkään, koska toimistollani ei juuri koskaan käy ketään, eikä ainakaan ilmoittamatta.

Mieheni työpaikalla on poikkeuksellisesti pidetty kiinni vanhan ajan vieraanvaraisuudesta, joskus mielestäni jopa ihan överiksi. Kuitenkin ne vieraat, jotka siellä käyvät, yleensä erikseen kiittelevät sitä miten mukava sinne on tulla. Tämä tuntuu nykyään olevan todella harvinaista. Sama asia sekä työpaikoilla että yksityiselämässä – ihmiset ovat niin kauhean tehokkaita ja väsyneitä, etteivät jaksa nähdä vaivaa toistensa eteen. En tarkoita, että yrityksissä tai kodeissa pitäisi palata vanhan ajan övereihin (ja epäterveellisiin) viineritarjoiluihin, mutta voisi kuitenkin muistaa kaikissa kohtaamisissa kohdella ihmisiä – sekä työpaikan omia työntekijöitä että vieraita – kaikin tavoin ensisijaisesti ihmisenä. Huomioida inhimillisyys, kysellä kuulumisia ja huomioida myös inhimilliset tarpeet. Jutella ja kysellä enemmän, olettaa ja arvailla vähemmän. Valtavan monet isoksikin paisuvat ongelmat alkavat siitä, että ihmiset olettavat toistensa ajatukset ja tekemiset väärin.

Luovuus tarvitsee löysää

Sekä työelämässä että elämässä yleensäkin tarvittaisiin paljon enemmän pitkäjänteisyyttä. Tarvittaisiin luppoaikaa ihan normaalienkin työpäivien lomaan eikä niin, että työpäivät ovat pelkkää suorittamista ja viikonloput ja loma-ajat pitää sitten suorittaa palautumista. Meillä on jostain tullut t-paita tekstillä ”Get a life You don’t need vacation from”. Hyvä huoneentaulu sekin.

Luovuus tarvitsee löysää. Less is more – motto on vaan niin totta. Jos ollaan koko ajan kauhean tehokkaita, ei loppujen lopuksi välttämättä saada mitään järkevää aikaiseksi. Kaikki järkevimmät kehitysehdotukset ja ajatukset jäävät miettimättä ja vähintään toteuttamatta, kun on koko ajan kova kiire sammuttaa tulipaloja. Jos tulipesäkkeitä on koko ajan liian paljon, tarvitaan muutoksen käynnistämiseen toki ehkä jopa ulkopuolista apua – sekin tarve pitää ehtiä tunnistaa ja tunnustaa.

Huomioikaa inhimilliset tarpeet – oma työrauha tietysti sitä tehokasta työtä varten, mutta myös yhteiset tilat, keittiöt tai ruokapaikat. Tarjotkaa teidän luoksenne tuleville ihmisille (omat ja vieraat) edes sitä kahvia, tai mitä sitten onkin – ihmiset ovat nykyään niin allergisia tai nirsoja, ettei juuri mitään voi tarjota mutta kysykää edes. Jättäkää aikaa small talkille kaikissa palavereissa. Ja pitäkää ne kännykät pois kädestä, kun juttelette tässä ja nyt läsnä olevan ihmisen kanssa. Puhelimeen ei tarvitse aina vastata heti, jos et ole yrityksen päivystäjä tai oikeasti joku supertärkeä tilanne päällä. Älä myöskään odota sitä muilta.

Harvoissa töissä työnteko voi aina olla kivaa, mutta kaikissa töissä sen pitäisi voida olla kivaa edes välillä. Koska sinun työpaikallasi on viimeksi naurettu yhdessä? Välillä myös tuntuu, ettei saisi edes olla kivaa, tai ettei voi nauraa, kun muualla kärsitään ja soditaan. Jotta me jaksaisimme pitää huolta muista, meidän täytyy pitää huolta itsestämme. Tehdään muiden auttamiseksi se mitä voidaan, mutta muistetaan kuitenkin laittaa se happinaamari ensin omalle naamalle.

Tilastot huutavat taantumaa, kaikki kallistuu ja rajan takana tapahtuu hirveitä. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta monet asiat ovat kuitenkin kiinni siitä, mitä me itse yksilönä ja yksilöt ryhmänä teemme ja mihin uskomme. Minä uskon, että meille käy ihan hyvin. Tehdään se mitä voidaan. Energiatehokkuutta olisi pitänytkin parantaa ja turhaa kulutusta vähentää jo kauan sitten. Tehdään edes ne ja annetaan työrauha niille, jotka pystyvät tekemään jotain enemmän.

Huoneentaulut 2023

Konsultin terveiset ja huoneentaulut siis tulevalle vuodelle: puutu ennen kuin se kasvaa isoksi, kahvittelu kunniaan, ja jos se on tärkeää, laita se kalenteriin. Laita sinne kalenteriin tärkeinä asioina myös ne kahvitteluhetket tai jätä ainakin höpöttelylöysää palaverien ja työtehtävien väliin.

Konsulttina en todellakaan elä niin kuin opetan, mutta lupaan opetella näitä asioita ensi vuonna. Nyt menen huilaamaan yli kaikkien joulunpyhien. Höpötellään ensi vuonna!

Hyvää Uutta Vuotta 2023!

Luovempaa, rennompaa, löysempää, mukavampaa, turvallisempaa ja tuottavampaa uutta vuotta 2023!

Tulostettavan A4-kalenterin ensi vuodelle löydät tästä linkistä: Kalenteri 2023.